(Avasin oven oli valo olisit suudellut silitit hiuksia jne. jne. merkityksetöntä, aina välillä vilkutit huoneen toiselta puolelta, olisit tullut luo, olisin kaapinut mustikkajukurttia ja kuunnellut miten olet mulle yövalo, valitsen rakastumisen ensisilmäyksellä, kai tää tarve antautua on helpointa kohdistaa poikaan, joka humaltuu kauniisti eikä vaadi mitään, valkealla käytävällä melkein nukahdin nojaten seinään, ja sanoit, että lähdet kohta, sanoin, että mä oon täällä vielä, melkein nukahdin, ja olit jo mennyt, mut seinät eivät kaadu ainakaan sisäänpäin, ne kestää unipölyisyyttä ja painoa ja rakkautta joka ei saavuta kohdepistettään)

Eihän voi tuntea ihmistä, joka ei kerro itsestään mitään, mutta ne parhaiten, luon omat historiat, täydet ja meille yhteiset