Oon unohtanut miltä tuntuu olla yksin, joten palaan Helsingin keskustaan, harmaille kaduille ja neonvaloihin. Se, että se on koti, ei tee siitä yhtään vähemmän vierasta. Joten käyn kahviloiden ovilla tarkistamassa lauantairuuhkaisuuden määrän, ostan sukkahousuja ja yritän olla huomioimatta sitä, miten heijastavissa ikkunoissa olen vanhempi kuin pari vuotta sitten. Minulle ei ole soitettu, ei yhtäkään tekstiviestiä koko päivän aikana, mutta se ei haittaa: mietin opettajan sanoja, hän sanoi, että 'On aika kummallista muutenkin olettaa, että se parin vuoden takainen logo, jossa luki '99 saapunutta viestiä', pitäisi paikkansa'.